Monterreyssa myrskyää

Nro 3 Monterreyssa myrskyää. Teoksen espanjankielinen nimi: Huracan sobre Monterrey.
Kalifornia vuonna 1850. Unionin uusin ja rikkain valtio, jossa laista ja oikeudesta ei vielä tietoakaan. Petolliset kauppiaat ja kaikenlaiset keinottelijat yrittävät hyötyä espanjalaissyntyisen väestön kustannuksella. Jopa eräät Yhdysvaltain hallituksen virkamiehetkin ovat vilpillisiä ja ahneita. Keinoja kaihtamatta he pyrkivät täyttämään omat taskunsa.
Mutta maassa, jossa murhat ja lahjominen kuuluvat päivänjärjestykseen nousee oikeutta puolustamaan naamioitu, salaperäinen ratsastaja. Hän pukeutuu ja esiintyy kalifornialaisten caballeron tapaan, mutta käsittelee jenkkien kuudestilaukeavia ihmeteltävällä taidolla. Hän näyttää olevan kaikkialla läsnä ja ilmestyy mitä odottamattomimpiin paikkoihin, paljastaen maansa ryöstäjien konnuudet ja sotkien huolellisetkin suunnitelmat.
Salaperäinen ratsastaja tunnetaan nimellä "El Coyote" preeriasusi. Hänellä on paljon vihamiehiä, mutta runsaasti ystäviäkin. Ystävät kääntyvät kuitenkin häntä vastaan kuullessaan hänen langenneen tavalliseksi ryöstömurhaajaksi. Viimeisenä pisarana on Monterreyn pormestarin, suositun ja lainkuuliasen kalifornialaisen murha. Mutta mahtanevatko nämä rikokset ollakaan El Coyoten tuon salaperäisen kostajan tilillä?
El Coyote sarjan kolmas kirja kertoo jälleen naamioidun ratsastajan henkeäsalpaavista seikkailuista, joissa jännitys laukeamatta jatkuu. Rajua ja häikäilemätöntä toimintaa, kuvankauniita senoritoja, mutta ennenkaikkea nokkelia juonia ja rohkeiden miesten tekoja vilahtelee kirjan sivuilla. Kaiken taustana on historiallisen tarkasti kuvattu, vuosisadantakainen eksoottinen Kalifornia.

Jännitys kiihtyy äärimmilleen El Coyoten seuraavassa seikkailuromaanissa Kuoleman Laakso!

Aaveratsastaja palaa

Nro 2 Aaveratsastaja palaa. Teoksen espanjankielinen nimi: La vuelta del Coyote.
Kalifornia oli vuonna 1853 kypsä pohjoisamerikkalaisten valloittajien häikäilemättömän hyväksikäyttöön ja riistoon. Yhdysvaltain keskushallituksen lähettämä erikoisvirkamies, joka oli suojellut kalifornialaisten etuja oli palannut Washingtoniin ja sinne oli pitkä matka.
Los Angelesissa yrittävät tuomari ja sheriffi yhdessä käyttää hyväkseen asemaansa täyttääkseen omat taskunsa. Oikein tai väärin. Se ei ensinkään huolestuttanut tuomari Saltersia tai sheriffi Kosteria. He eivät kaihtaneet mitään keinoja. Ei edes murhia päästäkseen päämääräänsä.
Ehkäpä he olisivat onnistuneetkin juonissaan, ellei El Coyote salaperäinen naamioitu kostaja, josta kahteen vuoteen ei ollut kuulunut hiiskahdustakaan. Olisi ratsastanut tapahtumien polttopisteeseen. Hän asettaa vaakalaudalle kaiken. Elämänsä, kunniansa, jopa rakkaimpiensa kiintymyksenkin jättäen tappavan pistoolinsa tai purevan tikarinsa jokaiseen, joka nousee vastustamaan hänen yksinkertaisia, mutta kunniallsia oikeussääntöjään. Hän on aina askeleen edellä takaa-ajajiaan taistellessaan rakkaan maansa ja sen sorretun kansan puolesta ja usein on hänen pelastumisensa hiuskarvan varassa.
Värikäs kokoelma kamppailevia ihmisiä. Häikäilemättömän kovia miehiä ja rajaseudun karaisemia rohkeita naisia. Taustanaan villi ja kaunis Kalifornia. Antaa kirjalle erityisen mieleenpainuvan leiman, jota historiallisesti oikeat asiatiedot vielä korostavat.

Seuraava teos on Monterrey'ssa myrskyää. Pitäkää sombrerosta kiinni!!

Aaveratsastaja

El Coyote-sarjakirjat 78 numeroon saakka. Kirjoittajana Jose Mallorqui. Seikkailuromaani Kalifornian sortovuosien ajoilta.
Pikkupoikana minulle aikoinaan esiteltiin tämä outo kojootti sarja luettavaksi. Nämä olivat isoisäni keräämiä seikkailukertomuksia. Mutta pienenä ei tuo lukemispuoli oikein houkutellut. Taisin jopa kymmenen ensimmäistä jaksaa lukea. Kuvitusta näissä El Coyotessa hiukan on. Nuo kannet varsinkin ovat hyvin vaikuttavia ja hienosti tehty. Kuvittajana toimi F. Batet, josta voin myöhemmin kertoa lisää. Kustannusliike sarjakirja alkoi julkaisemaan tätä sarjaa vuonna 1953.
Olen siis aloittanut lukemisen uudestaan. Nämä n. 65 sivuiset kertomukset ovat nykyään helposti luettu. Toivottavasti nyt saan koko sarjan luettua. Isoisäni El Coyote sarja oli hiukan vajaa, vaikka alkunumeroista oli kaksia kappaleita. Itse olen kirjojen ja sarjakuvien keräilijänä kiinnostunut haalimaan kasaan kaikenlaista. El Coyotesta puuttui vielä yli kymmenkunta numeroa. Sain kuitenkin melkein kaikki numerot. Puuttuu vielä numero 53 nuori gandara. Jos sinulta lukija löytyy tällainen, niin ilmoita sähköpostiini. Suosittelen lukemaan näitä ainakin hauskuuden vuoksi.

Kirjan takakannesta kirjoitettua:
Ensimmäinen numero El Coyote Aaveratsastaja. Teoksen espanjankielinen nimi "El Coyote". Aaveratsastaja, joka johtaa kuten muutkin El Coyote-kirjat, lukijansa Kalifornian tapahtumiin viime vuosisadan puolivälissä (1850-luku). Jolloin Yhdysvallat suuntasivat ekspansionsa Pohjois-Amerikan eteläosiin ja Tyynemeren rannikolle. Kirjassa kohtaamme värikkään ihmistyyppien kokoelman. Tutustumme kenraali Clarkeen, häikäilemättömään ja kylmään soturiin, sekä hänen vastustajansa Edmonds Greeneen. Yhdysvaltain hallituksen edustajaan. Hyvänsydämiseen idealistiin, Leonoreen ja Beatrizeen, kauniimman sukupuolen edustajiin sekä ennen kaikkea- El Coyoteen,"Kalifornian Punaiseen Neilikkaan", rohkeaan ja oikeudenmukaiseen vapaustaistelijaan, mieheen jonka nimi on kaikkien huulilla ja jonka teot ovat kaikkien tiedossa, mutta jonka henkilöllisyyttä ei kukaan ole pystynyt selvittämään.
Vaikka El Coyote sarjan henkilötyypit säilyvätkin suurimmaksi osaksi samoina on kukin kirja täysin erillinen kertomus.


Seuraavaksi tulossa Aaveratsastaja palaa. Pysy kartalla.

Jatkoa Dremel 300:lle

Viikko sitten maanantaina tuli hankittua tuo pikaistukka Dremeliiniin. Huomattava käyttökokemus parannus laitteeseen tuli. Nyt saa paljon helpommin terät irroitettua ja vaihdettua. Tuli kyllä koneelle sitä lisähintaakin. Sitä ei ole kiistäminen ja tuolla se kaapin pohjalla odottaa käyttöä. En oikein oo kerinnyt on niin kiire. Kyllä se mielestäni aika lelulta vaikuttaa, mutta katsotaan mitä aika tuo tullessaan. Jos vaikka mieli muuttuu (or not). On puusepän askareet alkaneet kiinnostamaan viime viikkoina. Muutamia ellei useita virityksiä on kasaantunut jonoon. Tällä hetkellä opettelen tekemään kampa- ja sinkkaliitoksia. On muutama tuoteidea mielessä, joita markkinoilla ei ole näkynyt. Nuo puutarhatyöt ja piirtotyöt vievät sen verran aikaa, ettei pysty kuin iltasin tekemään.

Pahus! Muste loppuu!

Voe himpura. Käytän piirtämiseen Copic multiliner 0,5 ja 0,7 ja muste loppuu. Katsoin tuossa kauppaa, josta tapani on ostaa niitä lisää. Kappas vain! Kauppa on lyönyt luukkunsa kiinni. Mistä näitä nyt sitten saa! Kauhea metsästäminen taas alkaa. Olen tykännyt tästä copicin kynästä, koska siihen voi ostaa uuden säiliön ja silloin halvempi. Eikä tule turhia kynäpinoja kerätty roskiin. Täytyykö tässä siirtyä nyt takaisin eddingin kyniin. Niitä ainakin saa edelleen suomalaisesta kirjakaupasta. Maksaa vaan liikaa ja muste ei kauaa kestä. Höh!
Vai parempi vaan siirtyä kokonaan digikynään. Siitä ei ainaskaan muste lopu kesken.

Dremel 300

Tuli tuossa torstai aamuna hankittua Dremel 300 professonial. Motonetistä sen hankin. Tämä oli pitkän harkinnan tulos. Pakettiin kuului speedclic katkaisulaikka. Vaikka pakkaustakin monta kertaa katsoin ja Dremelin nettisivuja tutkin tarkkaan tuntui siltä teinkö sittenkään oikean valinnan. Ajattelin monityökalua käsityöläisen silmin. Sitä voi käyttää kaivertamiseen, jyrsimiseen, hiomiseen ja leikkaamiseen. Paketin torstai iltana avasin ja yllätyin ettei olekaan mitään muuta työkalua kuin katkaisulaikka. Mielestäni paketin kyljessä oli muistakin työkaluista puhetta ja netti sivujenkin mukaan siihen kuuluisi muita teriä. No, vaikka tarkkaan katsoin  ei sisällön mukaan teriä ollut. Jotenkin pakkauksen selostus saisi olla paljon selvempi.
Katsoin netistä nyt tarkkaan minkälaiset terät kannattaa hankkia ja mennä perjantaina uudestaan kauppaan.

Hankin perjantaina sitten Dremeliä varten 100 osaisen tarvikesarjan.
Olihan paketissa tietynlaiset osat ihan kivoja, mutta kaivertimen terä oli liian iso ja tarvitsin pienemmän . Ei muutakuin taas seuraavana päivänä kauppaan, mutta nyt kodin terraan, koska motonetissa ei ollut kaiverrinterä valikoimaa tarpeeksi. Hankin sitten kolme pientä kaiverrinterää 0,8mm, 1,6mm ja 2,4mm. Nyt tänään lauantaina kun pääsin kotiin ja yritin laittaa pienen terän istukkaan ei se lukkiutunut. Siihen joutuukin taas hakemaan pienemmän karan. Siis voi hemmetti minkälaista juoksemista tällaisen laitteen takia.  Tälle laitteelle tulee yllättäen korkea hinta jonka olisi voinut laittaa uuteen jyrsinlaitteeseen. Kyllä Dremelin paketissa pitäisi vakiona olla nämä karat ainakin. Tarttee lähteä ensi viikolla katsomaan sitä multi-pikaistukkaa. Aaaaargh!

Harjoitus tekee...hyvää

Pyrografia tässä on harrasteltu taas. Kyllä näköjään vanereissakin on eroja. Samperi soikoon! Ostin ison kasan havuvaneria suhteellisen halvalla aikoinani. Vanerissa näkyi jo ostovaiheessa erinnäköisiä jälkiä, mutta ajattelin ettei tuon pitäisi polttamista haitata.
Tapanani on kuitenkin pintaa hiukan hiota hienoimmalla hiekkapaperilla 240 ja kun aloin pintaa polttamaan ei siitä jäljestä tullut MITÄÄÄN! Aivan kuin olisi tärisevällä kädelle viivoja vedellyt. Aina palojälkikään ei pysynyt mukana. Sai riittää siis havuvaneri käyttö. Mutta tuli huomattua tänään. Kun aloitin uudelleen saman työn jatkamista(joka oli monen kuukauden ollut nurkassa pölyttymässä). Pistin vähän polttopiirtimeen enemmän lämpöä ja avot!Mitä tapahtuikaan??? Tuli aivan fantastista jälkeä ja varjostuskin on paljon helpompaa. Olen luultavasti liian pienellä teholla tehtyt pyrografia töitä. Oppia ikä kaikki! Taas tuli sellainen innostuksen aalto,että poltot jatkuu. Kunhan ei palovaroitin älähdä ;). Mutta kyllä vanerilevyissä on aina eroja ja niitä on vain osattava hyödyntää oikealla lämpötilalla. Koskee myös muitakin puulevyjä kuin vaneria.